ARVOSANA
MEDIA
Ennen kuin Disney ryhtyi sarjatuottamaan Marvel-sarjojaan kyllästymiseen saakka, Marvel Comicsin tutut supersankarit seikkailivat vuodesta 2015 alkaen Netflixin omissa laajempaan MCU:hun sidoksissa mutta silti irrallisissa tuotannoissa. Daredevilin, Jessica Jonesin, Luke Cagen, Iron Fistin ja Punisherin asteen maanläheisemmät ja synkemmät sovitukset olivat fanien mieleen, kunnes nämä kaikki peruutettiin yllättäen vuonna 2019 Disneyn ryhdyttyä käynnistelemään omaa suoratoistopalveluaan.
Samaan aikaan Marvel Cinematic Universen kulta-aika huipentui Infinity Sagan viimeiseen vaiheeseen, mitä seurasi nykyinen entistä laajempi ja sekavampi Multiverse Saga. Netflixin tuotokset (Daredevil ja Jessica Jones -sarjat mukaan lukien) uhkasivat puolestaan kadota samassa rytäkässä unohdukseen ennen kuin Disney nappasi oikeudet takaisin itselleen ja liitti ne ensin virallisesti MCU:n multiversumihäröilyyn ja sittemmin osaksi pyhää Earth-616-aikajanaa.
Nyt alun perin Netflixin tuottamat saagat saavat viimein virallisen seuraajan, kun Disney Plussassa julkaistu Daredevil: Born Again jatkaa ja samaan aikaan käynnistää uusiksi Hell’s Kitchenin pirun seikkailut. Dario Scardapanen, Matt Cormanin ja Chris Ordin luoma sarja seuraa tunnelmaltaan edeltäjänsä jalanjäljissä tarjoten maanläheisemmän ja synkemmän Marvel-sovituksen, joka poikkeaa monin paikoin muista aavistuksen puhtoisemmista MCU-tuotannoista.
Samasta nimestä huolimatta Born Again ei kuitenkaan sovita Frank Millerin ja David Mazzucchellin sarjakuvista tuttua tarinaa ruudulle, vaan jatkaa Netflix-tuotantojen jalanjäljistä. Asianajaja Matt Murdock (Charlie Cox) on jättänyt alter egonsa Daredevilin taakseen traagisten tapahtumien seurauksena ja taistelee oikeuden puolesta omin kasvoin oikeussalista käsin. Rappeutunut järjestelmä alkaa kuitenkin musertaa tämän uskoa laillisin keinoin saatavasta oikeudesta, kun paatuneet murhaajat pääsevät vähällä ja yhteiskunnan heikoimmat joutuvat järjestelmän sortamiksi.
Viimeisen niitin Murdockin moraaliseen arkkuun iskee lopulta entinen rikollispomo Wilson Fisk (Vincent D’Onofrio), joka väittää kääntäneensä uuden puhtoisen luvun elämässään ja valitaan New Yorkin pormestariksi lupauksillaan puhdistaa kaupunki rikollisuudesta ja omankädenoikeutta harjoittavista maskisankareista.
Netflix-sarjan vahva dynamiikka tuodaan siten sellaisenaan uudelleenkäynnistykseen, jonka keskiössä on yhtä lailla Murdockin ja Fiskin välinen vastakkainasettelu. Molemmat hahmoista edustavat samalla sarjan lisänimen uudelleensyntymistä, sillä he kummatkin yrittävät tahoillaan opetella elämään uudenlaista elämää ilman toisen minänsä luomia mahdollisuuksia. Ja kummankin kohdalla juuri tämä taakse jätetty minä, Daredevil ja Kingpin, ovat lopulta likempänä näiden todellista minää.
Tältä osin Born Again tallaa jokseenkin samoja polkuja aiempien kausien osalta, joskin onnistuu samalla tavoittamaan ihan mielenkiintoisia uusia nyansseja hahmojen sielunliikkeistä ja näiden vihanhallinnan puutteista. Cox ja D’Onofrio todistavat samalla olevansa ikuisesti liitoksissa ikonisiin rooleihinsa, joihin nämä pistävät jälleen kerran kaikkensa. Erityisesti kaksikon yhteisissä kohtauksissa on suorastaan aistittavissa pientä raapaisua vaille oleva räjähdysherkkä ilmapiiri, vaikkeivät hahmot tee muuta kuin keskustelevat.
Murdock ja Fisk eivät ole kuitenkaan sarjan ainoa fokus, vaikka muut tapahtumat on sidottu tiukasti näiden ympärille. Born Again on yhtä lailla paitsi rakkaudenosoitus New Yorkia kohtaan, myös vahvasti poliittisesti latautunut sivallus vallan väärinkäytöstä. Jälkimmäiseen uppoudutaan enemmän kuin keskiverto Marvelilta osaisi odottaa, mutta ei kuitenkaan liian syvälle unohtaakseen sarjan päällimmäistä tarkoitusta viihteenä. Silti Fiskin valtaannousun ja poliisiväkivallan aiheuttamaa pelkoa ja korruptoivaa vaikutusta on vaikea olla yhdistämättä Yhdysvaltain nykymenoon. Harmillisesti tämän osalta mennään lopulta liian sarjakuvamaisen yliampuvaksi, mutta kauden alun osalta tunnelma on äärimmäisen vahva.
Born Again on lisäksi suunniteltu useamman kauden mittaiseksi, ja alkuperäinen suunnitelma 18-jaksoisesta kaudesta on selkeästi nähtävissä ensimmäisen kauden päätteeksi.
Samainen järjestelymuutos näkyy myös jossain määrin kauden epätasaisuudessa, sillä tuotanto muuttui merkittävästi alkujaan suunnitellusta aidosta uudelleenkäynnistyksestä Netflix-sarjojen jatkoksi. Molemmat versiot samasta sarjasta on silti edelleen nähtävissä, minkä myötä Daredevil: Born Again on samanaikaisesti laajempaa tarinakaarta kuljettava kokonaisuus sekä yksittäisistä jaksoista koostuva proseduraalinen sarja. Kulissien takaisista sekavista sotkuista huolimatta lopputulos on silti yllättävän toimiva ja yhtenäinen, joskin vanhempien Netflix-kausien fanit voivat kokea herkemmin joidenkin teemojen osalta toisteisuutta.
Osa Daredevil-faneista saattaa kuitenkin pettyä sen osalta, kuinka vähän itse punaista pirua kauden aikana nähdään. Toimintaa on silti ujutettu ihan mukavasti oikeussalidraaman väliin ja Suomessa tämä on saanut K18-leiman osakseen. Murtuvia luita, verta ja yleistä brutaaliutta riittää jälleen tavallista Marvel-tuotantoa enemmän, mutta meno on silti verrattain pehmennettyä ja taktisesti piilotettua. Elokuvia löyhempi budjetti onkin selkeä niin tehosteiden laadun kuin koreografian osalta, ja erityisesti ensiksi mainittu paistaa paikoin vähän liian herkästi läpi. Onnekseen valtaosa sarjasta ei keskity juuri erikoistehosteisiin.
Daredevil: Born Again tuo alkujaan Netflixistä tutut kuviot onnistuneesti uuteen ympäristöön pilaamatta täysin niille ominaisia piirteitä. Yllättävän poliittisesti latautunut kerronta sekä maanläheisempi tunnelma vetävät vanhan fanin puoleensa sekä herättelee kiinnostuksen tulevalle kaudelle, mikä on nykyisessä MCU-tuotannossa jo pienoinen ihme.