ARVOSANA
MEDIA
Osittain todellisiin tapahtumiin pohjautuva American Hustle on David O. Russellin laajalti fiktiivinen näkemys 1970-luvun Abscam-operaation kulusta ja jälkipuinnista. FBI:n johtama keissi alkoi yksinkertaisena varastettujen tavaroiden laittoman kaupankäynnin seulontana, mutta se laajeni nopeasti korruptiopidätyksiin, joihin lukeutuivat muun muassa Yhdysvaltain hallituksen senaattori ja kourallinen edustajia.
Eric Warren Singerin ja Russellin käsikirjoitus seuraa kuitenkin operaation sijaan varsinaisia pelureita ja heidän välisiä suhteita tapahtuman keskiössä. Christian Bale ja Amy Adams nähdään Bradley Cooperin esittämän FBI-agentti DiMason haaviin jäävänä huijarikaksikko Rosenfeldinä ja Prosserina, jotka kiristetään paljastamaan läheiset tuttunsa oman nahkansa pelastamiseksi. Kun tapaus laajenee yksittäisistä tekijöistä poliittiseksi pidetyn pormestarin (Jeremy Renner) läsnäolon myötä, alkavat kasvavien panosten myötä rakoilla myös ihmissuhteet.
Hahmokeskeisen kerronnan ytimen muodostaakin Balen, Adamsin ja Cooperin tulkitsemien hahmojen välinen kolmiodraama. Yli-innokkaalle ja temperamenttiselle DiMasolle valtakunnalliseksi nouseva juttu on miehen lippu kuuluisuuteen, eikä mies suostu antamaan minkään estää operaation toteutumista. Pikkurikoksiin tottuneelle Rosenfeldille paisuvan huijauksen realiteetit tulevat nopeasti vastaan, eikä hermoja liennytä itsensä petetyksi tuntevan Prosserin lämpeneminen DiMason suuntaan.
Draamavetoisen rikostrillerin sijaan American Hustle luottaa kevyempään hassutteluun. 1970-luvun miljöö on lähinnä tekosyy tuoda touhuun humoristia elementtejä, ja vuosikymmen nousee melkein elokuvan itsetarkoitukseksi. Juonen asemasta käsikirjoitus siirtyykin toistuvasti leikkimään hauskoilla hiusmuodeilla, diskoasuilla tai aikakauden uusilla viehätyksillä, kuten mikroaaltouuneilla ja solariumeilla. Tosin jälkimmäisten kohdalla elokuva paljastaa myös sen ainoan ja aidosti hauskimman korttinsa: Jennifer Lawrencen tähdittämän kotiäiti Rosalynin.
Tavallaan koko hullunkurinen asetelma vain vahvistaa elokuvan tematiikkaa, jossa katsojan huomio kiinnitetään pelleilyyn, jottei tämä huomaisi varsinaista huijausta: elokuvan juonettomuutta. Toki Russell itse on sanonut vihaavansa juonta ja keskittyvänsä hahmoihin, mutta petosten pohjalle rakentuvaksi rainaksi American Hustle tuntuu etenevän vähän liian huolettomasti ja jännitteettä. Kuin korostaakseen oman kerrontansa merkityksettömyyttä, elokuva muuttuu vasta aivan viime metreillä – täysin odottamatta – katsojaa olevinaan nokkelammaksi sumutukseksi, jossa hahmojen sijaan etualalle nousee sittenkin juoni.
American Hustle on hullunkurisiin hahmoihin ja persoonalliseen maailmaansa luottava rikosdraama, joka ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaisi.