Kauhea kankkunen 3

Todd Phillips lypsää kuolevan apinansa viimeistä pisaraa myöten rahojen toivossa. Kauhea kankkunen 3 päättää vuonna 2009 yllätyshitiksi nousseen komediasaagan, joka osoitti väsymyksen merkkejä jo sarjan toisessa osassa. Jotain on historiasta sentään opittu, sillä Kauhea kankkunen 3 uudistaa kaavaa toden teolla.

Poissa ovat alkoholi, villit juhlat ja kaameat morkkikset. Susilaumaksi itseään tituleeraava kaveriporukka päättää lähettää lapsen tasolle jämähtäneen Alanin (Zach Galifianakis) hoitoon, mutta matka tyssää heti alkuunsa kylkeen kiilaavaan Marshalliin (John Goodman). Herrasmieheen, jonka varallisuus on romahtanut parin kymmenen miljoonan edestä kiitos poikain villien reissujen Las Vegasiin, Bangkokiin ja eritoten muuan rääväsuun nimeltä Mr. Chow (Ken Jeong).

Kauhea kankkunen 3 siirtyy tunnelmallisesti edeltäjiänsä huomattavasti synkemmille vesille. Roisista huumorista on luovuttu ja tilalle kirjoitettu henkilövetoisempi ja ainakin yritykseltään tunteikkaampi odysseia. Vitseistä ei ole suinkaan täysin luovuttu, mutta ne ovat aiempaa maltillisempia – ja tylsempiä. Valtaosa komiikasta kierrätetään kaiken kukkuraksi edellisosien huumorista. Joko Phillipsin ja Craig Mazinin sanan säilä on ehtynyt pahemman kerran, tai herrat päättivät nähdä tarpeelliseksi ryhtyä muistelemaan vain reilun kolmituntisen sarjan tapahtumia.

Ongelma ei kuitenkaan ole elokuvan totaalisessa suunnanmuutoksessa, vaikkei sekään kritiikittä selviä. Ongelma on käsikirjoituksessa. Phillips ja Mazin yrittävät sukeltaa syvälle synkkyyteen, mutta kahlitsevat sitten hahmonsa rantaan pitämällä tunnelman kevyenä. Lopputuloksena syntyy ristiriitainen sekamelska, joka yrittää samanaikaisesti olla vakava ja hauska, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Sama dualistisuus kannattelee myös elokuvan tematiikka, jonka ruumiillistumina nähdään Alan ja Leslie Chow. Muut susilaumasta tyytyvät lähinnä seuraamaan sivusta, kun omissa maailmoissaan elävät egot varastavat show’n toistensa peilikuvina; toinen tietämättään ikävyyksiä aiheuttavana lapsena ja toinen tarkoituksella. Ja kuten jokaiseen hyvään opetukseen kuuluu, tajutaan omat viat loppuun päin edetessä. Tai sitten ei.

Kauhea kankkunen 3 on rohkea mutta epäonnistunut suunnanmuutos ronskista huumorista tunnetulle komediasaagalle. Nimestään huolimatta karmaisevaa dagen efteriä – ja elokuvan ainoaa onnistunutta vitsiä – ei tosin koeta vasta kuin lopputekstien jälkeen, mikä on kuvitteellisen kriitikkokoodiston mukaan vähän turhan myöhäistä.