ARVOSANA
MEDIA
Teknotrillereistään tunnetun kirjailija Tom Clancyn luoma kylmän sodan kasvatti, Jack Ryan, on viihtynyt paperisivujen ohella myös elokuvissa. Pari vuosikymmentä sitten päättynyt ajanjakso ei kuitenkaan hidasta hahmon uudelleennousua valkokankaalle, vaikka muuttuneesta poliittisesta ilmapiiristä huolimatta kylmän sodan löyhkä on elokuvassa edelleen läsnä.
Jack Ryan: Shadow Recruit käynnistää tutun franchisen jälleen kertaalleen uusiksi, eikä se ole millään tavalla sidoksissa aikaisempiin elokuvasovituksiin. Adam Cozadin ja David Koeppin käsikirjoitus rakentaa Jack Ryanin persoonan miehen nuoruusvuosista lähtien, mutta kerronnan lihakkain anti sijoittuu siitä huolimatta nykypäivän Moskovaan, jonne johtavat Yhdysvaltoihin suunnitellun terroristi-iskun jäljet.
Juoni ei tarjoile kummoisia käänteitä, vaan pelurit ja heidän agendansa tehdään selviksi lähes heti alkajaisiksi. Kerronta nojaakin lähinnä päähenkilön ja uutta maailmanjärjestystä haluavan pahiksen väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, jossa kaksikko joutuu vuoron perään toistensa sumutettavaksi. Rakenne on kovin suoraviivainen, mutta toistamiseen toiminnallisiin ohjaksiin kiinnitetty Kenneth Branagh luovii aineksista silti varsin sujuvan oppikirjamaisen agenttitrillerin.
Kerronta keskittyy nykymittapuin poikkeuksellisesti nimenomaan siihen salamyhkäisempään vakoojatouhuun kuin adrenaliinipitoisiin toimintakohtauksiin. Sinänsä fokus on myös elokuvan onni, sillä ne pari ruudinkatkuista otosta on tärvelty piloille naamaan tungettujen kameroiden ja ylipirteän saksijan toimesta. Jack Ryan: Shadow Recruit on silti enemmän velkaa Bourne-elokuville kuin esimerkiksi taannoiselle todelliselle kylmän sodan kuvastimelle, Pappi lukkari talonpoika vakooja.
Viihteellisyydestä huolimatta Jack Ryan: Shadow Recruit jää kuitenkin kovin unohdettavaksi kokemukseksi. Tuotantoarvot ovat kyllä kohdillaan, mutta sen kuvaama maailma ja hahmot ovat persoonattomia. Jopa Jack Ryan on vain yksi toimintasankari muiden genreklooniensa rinnalla; hajuton ja mauton ilmestys, johon häntä esittävä Chris Pine ei onnistu tuomaan mitään syvyyttä. Elokuvan suurin ongelma onkin, että se on aivan liian samanlainen erottuakseen edukseen massasta.
Jack Ryan: Shadow Recruit tuo tunnetun kirjahahmon jälleen kerran valkokankaalle. Sujuvaliikkeinen agenttitrilleri on keskivertoa mukaansatempaavampi kokemus, joka ei siitä huolimatta onnistu tuomaan genreen mitään jälkipolville kerrottavaa.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun teräväpiirtosiirto on erinomaista jälkeä. Hentoisen kohinan säestämä anti on ääriterävä ja paljastaa lukuisia yksityiskohtia hahmojen kasvoilta, vaatteista ja muista objekteista. Tarkkuus vakuuttaa jopa hämärämpien kohtausten aikana. Mustan tasot säilyvät niin ikään luonnollisina, ja kauniit värisävyt viimeistelevät kuvan mestarillisesti.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus ei jätä parannettavaa. Tilava raita kattaa koko kirjon erilaisia tehosteita ja toistaa nämä kaikkein hennoimmista helähdyksistä valtaviin räjähdyksiin ilmiömäisellä tarkkuudella. Matalat taajuudet tukevatkin toimintakohtauksia upealla läsnäolollansa, ja tilanluonti on kauttaaltaan erinomainen. Niin etukanavien välinen dynamiikka kuin taakse levittyvä äänimaailma toistetaan tarkasti, elävästi ja luonnollisesti.
Kommenttiraidalla ohjaaja Kenneth Branagh ja tuottaja Lorenzo di Bonaventura keskustelevat tuttavallisesti läpi elokuvan ja kertovat laajalti tuotannon eri osa-alueista. Puheenaiheeksi nousevat niin sävellykset, tarinankerronta kuin rakennekin, näyttelijäsuoritukset, teemat kuin lavasteetkin.
Elokuvan tuotantoon pureudutaan kolmen erillisen koosteen voimin. Vajaan vartin pituinen Jack Ryan: The Smartest Guy in the Room kuvailee hahmon uudelleensyntyä, muokkaamista ja tuomista edesmenneen Tom Clancyn maailmaan ilman taustalla toimivaa lähdeteosta. Sir Kenneth Branagh: The Tsar of Shadow Recruit keskittyy kymmenminuuttisellaan elokuvassa näyttelijänä ja ohjaajana nähtävän Branaghin tuplarooliin. Jack Ryan: A Thinking Man of Action katsastaa puolestaan pari elokuvassa nähtävää toimintakohtausta ja kurkistaa niiden kulissien taakse.
Old Enemies Return nousee julkaisun mielekkäimmäksi anniksi. Varsinaisen tuotannon sijaan seuraava parikymmenminuuttinen käytetään historioitsijoiden ja analyytikoiden pohjustaessa elokuvan venäläistä taustaa kertomalla Yhdysvaltain ja Venäjän välisestä historiasta, kulttuurieroista ja politiikasta.
Lisäksi levylle on tallennettu viiden minuutin edestä poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, jotka voi katsoa Branaghin ja Bonaventuran kommenttien kera.