Suzume

Nykyanimen parhaimpiin tekijöihin lukeutuva Makoto Shinkai valloittaa katsojat jälleen kerran uutuuselokuvallaan Suzume. Mestarillisen Your Namen (2016) ja laadukkaan Weathering with Youn (2019) jalanjäljissä kulkeva teos ammentaa edelleen Japanin luonnonkatastrofeille alttiista historiasta ja loihtii sen ympärille tunteikkaan henkilövetoisen tarinan, mutta tällä kertaa lopputuloksessa välittyy myös vahvan henkilökohtainen side saarivaltion lähimenneisyyteen.

Suzume ei aikaile fantastisen eepoksen kanssa, vaan käynnistyy miltei välittömästi suureellisissa merkeissä. 17-vuotias Suzume (Nanoka Hara) kohtaa koulumatkallaan komean muukalaisen (Hokuto Matsumura), joka etsii lähialueella olevia raunioita. Pian hylätyn kylpylän siimeksestä nousee vain kaksikon näkemä valtava punainen pilari, joka törmätessään maahan aiheuttaa valtavan maanjäristyksen. Tästä alkaa huikea seikkailu läpi Japanin ilkikurisen katin ja tämän aiheuttamien pilarien perässä.

Suloinen katti on tietenkin muinainen jumala ja muukalainen ennättänyt tässä vaiheessa muuttua jo kolmijalkaiseksi lastentuoliksi, mutta nämä vain vauhdittavat hurmaavaa tie-elokuvaa eteenpäin. Vaikka Suzume on pohjimmiltaan surumielinen oodi hylätyille paikoille ja hylätyksi tulemiselle, se on samalla vahvojen päähenkilöiden kautta riemastuttava ja elämänmakuinen elokuva kasvusta, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä.

Shinkain omien sanojen mukaan elokuvan inspiraationa ovat toimineet niin Tōhokun tuhoisa maanjäristys vuonna 2011 kuin ohjaajan oma työreissu ympäri Japania. Vaikutteet näkyvät miltei jokaisessa kohtauksessa, jotka hohkavat usein samanaikaisesti taikuutta, surumielisyyttä ja pelkoa. Kaksikon matka läpi Japanin on jaettu pieniin ihmisläheisiin siivuihin, joissa Suzume kohtaa paikallisten ystävällisyyden ja näkee maailmaa heidän kauttaan. Samalla katsojalle avautuu hiljalleen kuva tätinsä kasvattamasta tytöstä, joka kohtaamiensa ihmisten kautta rohkaistuu lopulta katsomaan myös syvälle sisimpäänsä.

Ohjaajan aiempien lailla suurten tunteiden rinnalla nähdään jopa eeppisiin mittoihin yltävä spektaakkeli, jota ryydittävät niin jumalaisen kaunis piirrosjälki kuin Radwimpsin taivaalliset sävellykset. Shinkai yhdistelee tämän kaiken tunnetusti mestarillisella tavalla suoraan katsojan mielihyväkeskukseen tarrautuvaksi näytelmäksi, jossa katsojaa riepotellaan tunnetasolla laidasta laitaan. Laajasta emotionaalisesta skaalasta huolimatta Suzume on silti suurimman osan ajasta viihdyttävä ja mukaansatempaava seikkailu, jonka otteesta on vaikea irtaantua ensiminuuteista alkaen.

Visuaalisesti Suzume hakee vertaistaan, ja luojansa taito yhdistää maanläheiset aiheet taianomaisiin kehyksiin muistuttaa Studio Ghiblin tuotoksia. Makoto Shinkaita ei suotta mielletä legendaarisen Hayao Miyazakin perilliseksi, sillä kummankin ohjaustöissä näkyy samankaltainen monitasoisuus, lempeys ja universaalit teemat, jotka läpäisevät niin kerronnan kuin piirrosjäljen. Eri säikeitä kuljetetaankin taidokkaasti läpi elokuvan useilla eri tasoilla, jotka yhdistetään ulkoasultaan huikeaan ja kerronnallisesti taaksepäin suuntautuvaan loppunäytökseen.

Vaikka Suzume ei välttämättä yllä lähes täydellisen Your Namen tasolle, se on helposti parasta animea moneen vuoteen ja lujittaa Shinkain aseman tämän hetken kiinnostavimpana nimenä genressään.