ARVOSANA
MEDIA
Brittiohjaaja Ridley Scott jatkaa viime vuosien historiallista mieltymystään palaamalla vuoden 2000 hittielokuvansa Gladiatorin maailmaan. Menestyneelle toimintaleffalle kaavailtiin jatkoa jo vuodesta 2001 alkaen, jolloin ideat pyörivät muun muassa roomalaisen tuonpuoleisen ympärillä. Nyt teattereihin päätyneessä jatko-osassa ei kuitenkaan siirrytä fantasian puolelle, vaan tyyli noudattelee pitkälti edeltäjänsä jalanjälkiä.
Pari vuosikymmentä alkuperäisen elokuvan tapahtumien jälkeen numidialainen soturi Hanno (Paul Mescal) joutuu roomalaisten vangiksi ja myydään orjaksi. Roomaan tuotava taistelija huomaa kaupungin ajautuneen entistä syvemmälle rappioon korruptoituneiden veljeshallitsijoiden Getan (Joseph Quinn) ja Caracallan (Fred Hechinger) ikeessä, jotka villitsevät kansaa alati verisemmillä sirkushuveilla.
Samaan aikaan Colosseumin ulkopuolella useat eri tahot juonittelevat keisariveljesten syrjäyttämistä. Edellisestä elokuvasta tuttu Lucilla (Connie Nielsen) ja tämän kenraalimiehensä Acacius (Pedro Pascal) pyrkivät palauttamaan vallan takaisin kansalle herättääkseen Rooman unelman eloon, kun taas näiden rinnalla gladiaattoreita omistava häikäilemätön Macrinus (Denzel Washington) haluaa anastaa vallan itselleen. Poliittiseen keskiöön ajautuu tahtomattaan myös hengestään areenalla taisteleva Hanno, jonka alkuperäiset sukujuuret ovat lähtöisin Rooman siniverisiltä.
David Scarpan käsikirjoittama Gladiator 2 toisintaa pitkälti edeltäjänsä juonikuviot muutamin lisäsävyin, mutta tekee sen auttamattomasti heikommin. Fokus on tällä kertaa entistä enemmän gladiaattoritaisteluiden ulkopuolella ja Rooman valtakamppailussa, jonka paperinohuesta juonittelusta ei onnistu harhauttamaan edes Mescalin tarjoama sirkushuvi areenalla.
Kerronta eteneekin tapahtumasta toiseen ilman minkäänlaista hahmonkehitystä, jolloin juonta edistetään pakon sanelemin keinoin. Hahmojen motiivit jäävät toissijaisiksi tai ne muuttuvat jo heti seuraavassa kohtauksessa, mikä näkyy eritoten Mescalin päähenkilön kohdalla. Näyttelijä itsessään tekee roolissaan hyvän suorituksen, mutta käsikirjoitus ei anna tälle tilaa juurikaan kasvaa.
Elokuvasta jääkin uupumaan edeltäjänsä sydän, joka kohottaisi kokemuksen pelkän pinnallisen toimintatauhkan yläpuolelle.
Visuaalisesti Scott osaa sen sijaan edelleen asiansa ja takaa viihdettä genren faneille. Jatko-osassa toimintaa viedään entistä spektaakkelimaisempaan suuntaan, mutta tästä huolimatta se ei nurinkurisesti yllä eeppisyydessään alkuperäisteoksen tasolle. Monet näyttävistä kohtauksista jäävätkin kiinnostaviksi vain ideatasolla. Taisteluita löytyy silti moneen lähtöön ja niihin on saatu luotua kouriintuntuvaa fyysisyyttä runsaista tietokonetehosteista huolimatta.
Gladiator 2 onnistuu tehtävässään viihdyttää katsojaa, mutta sirkushuvin lailla se ei kestä tarkastelua pintaa syvemmälle. Näyttävää historiallista toimintaa kaipaaville luvassa on juurikin sitä, kunhan elokuvalta ei jää odottamaan edeltäjänsä kaltaista mestariteosta tai mitään mieleenjäävää.