ARVOSANA
MEDIA
Kauhun ystävien keskuudessa Sam Raimin ohjaamat Evil Dead -elokuvat kuuluvat korkealle lajityypin parhaimpien joukkoon. Ohjaajan ilkikurinen huumori, kokeileva kuvaustyyli sekä B-luokan legendaksi noussut pääosanesittäjä Bruce Campbell vastasivat pitkälti leffasarjan epäpyhästä kolminaisuudesta, jonka vuoksi näitä muistellaan vielä lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin lämmöllä.
Samaa henkeä on sittemmin yritetty toisintaa muutamaankin otteeseen, kun kuolleiden kirjan sivuista on manattu lisää tapitettavaa. Alkuperäistä hekumaa kaipaaville Raimin, veljensä Ivanin ja Tom Spezialyn luoma Ash vs. Evil Dead -sarja onnistuu kaappaamaan tunnistettavan sielun erinomaisesti, kun taas leffapuolella onnistumiset ovat olleet harvassa. Niin vuonna 2013 julkaistu Evil Dead -uusioversio kuin nyt teattereihin saapuva Evil Dead Rise kadottavat klassikoiden poikamaisen hengen ja korvaavat sen sysimustalla goreilulla.
Evil Dead Risessa mökkeilystä on saatu viimein tarpeekseen, kun kauhu siirtyy urbaanisempaan ympäristöön. Toisistaan vieraantuneet sisarukset (Lily Sullivan ja Alyssa Sutherland) kohtaavat toisensa vuosien jälkeen, mutta iloinen jälleennäkeminen muuttuu tappavaksi selviytymiseksi, kun pahaa aavistamattomat nuorukaiset lukevat jälleen säikeitä kuolleiden kirjasta, Necronomiconista. Pian läheiset muuttuvat sieluja syöviksi demoneiksi, jotka alkavat riivata jäljelle jääneitä purku-uhan saaneessa kerrostalossa.
Lee Croninin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva nappaa juuri riittävästi elementtejä alkuperäisteoksista voidakseen kutsua itseensä Evil Deadiksi, mutta pohjimmiltaan kyse on hyvin perinteisestä goreilusta suljetussa tilassa. Toisin sanoen ohjaaja tekee kaikkensa puistattaakseen katsojia toinen toistaan iljettävämmillä kohtauksilla ja leikittelemällä shokeeraavalla kuvastolla. Genrensä tunteville luvassa ei ole kuitenkaan mitään kovinkaan uutta tai liiallista, mikä yhdistettynä turhan vakavaan läträykseen saa kokonaisuuden tuntumaan aavistuksen kädenlämpöiseltä.
Evil Dead Risen suurin ongelma onkin sieluttomuus, sillä paikoin näyttävästä kuvastosta huolimatta elokuva ei vain kaappaa mukaansa. Cronin pyrkii toisintamaan alkuperäisteoksen puistattavan ajatuksen läheisten muuttumisesta demoneiksi, mutta paperinohuiksi jäävät hahmot eivät onnistu luomaan emotionaalista sidettä katsojiin. Kun hahmojen puolesta ei siten pelkää, ei myöskään näiden (verisestä) kohtalosta jaksa välittää. Tämä latistaa samalla tunnelman, mikä on puhtaana kauhuelokuvana markkinoitavalle tuotokselle kuolinisku.
Puutteistaan huolimatta lajityypin fanit saavat elokuvasta silti jotain irti ainakin läträttävän verenmäärän suhteen. Litratolkulla pursuavaa nektariinia hyödynnetään niin muiden kauhuklassikoiden pastisseihin kuin originaalien Evil Dead -nyökkäysten suhteen. Jälkimmäisiä viljellään tasaisin väliajoin muutoinkin, ja tarkkakorvaisimmat saattavat tunnistaa kaaoksen tiimellyksessä myös Campbellin. Originaalisuutta jää silti kaipaamaan.
Evil Dead Rise ei onnistu kaappaamaan edeltäjiensä tunnelmaa ja sortuu liian totiseksi goreiluksi. Visuaalisesti elokuvalla on onneksi hetkensä, mutta niin fiiliksen kuin mässäilyn osalta modernisoitu sovitus jättää paljon paikattavaa. Genren fanit saavat touhusta fiksinsä, mutta uudeksi Evil Deadiksi tästä ei kuitenkaan ole.