Docventures – median uskalias pioneeri

Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin kunnianhimoinen uusi sarjaprojekti, Docventures, käynnistyi eilen. Tuotannon tarkoituksena on miesten omien sanojen mukaan  ja hieman kieli poskessa aivopestä kuulijoittensa ja katselijoittensa mielet asioilla, joita itse kunkin pitäisi tietää tästä tallattavanamme olevasta maailmasta.

Kunnianhimoisten tavoitteiden puitteeksi kaksikko tarjoaa uutukaisensa vähintäänkin yhtä kunnianhimoisella lautasella. Uudistuksen aallonharjalla tunnetusti jo Madventuresin ajoilta saakka surfanneet Tunna ja Riku eivät tyydy jälleen pioneeriasemaa vähempään, vaan lataavat indoktrinaationsa eetteriin niin radioaaltoja pitkin, televisioruutua syövyttäen kuin somea hyväksikäyttäen. Ensimmäinen kerta lajissaan Suomessa, enkä usko rajojemme ulkopuoleltakaan löytyvän kovinkaan montaa vastaavaa ehdokasta – jos ainuttakaan.

Docventures on sanelijaan kaksikkonsa tapaan ajan hermolla. 12-osainen proggis elää ja hengittää nykykulttuurimme medialla kyllästämää 24/7-maailmaa ja ulottaa reissujen karkaisemat näppinsä kaikkiin mahdollisiin tarttumapintoihin. Docventures ei ole vain radio-ohjelma, ei pelkkä illan dokumentti, eikä myöskään vain keskusteluohjelma saati yhteisöllinen kokemus – se on tätä kaikkea, ja ainakin potentiaalisesti kellon ympäri. Passiivisen sohvaperunan sijaan se aktivoi kuulijansa osallistumaan ja olemaan osa yhteisöä, ja ensimmäisen jakson perusteella onnistui siinä tehtävässään täydellisesti.

Kyseessä ei tosiaankaan ole vain Tunnan ja Rikun show, vaan niiden reilun kahdenkymmenen tuhannen Facebook-tykkääjän ja someen osallistumattomien oma kokemus, joka on kokonaisvaltainen ja kokopäiväinen. Yleismaailmallisiin teemoihin jaetut jaksot aloitetaan iltapäivällä käytävässä radiokeskustelussa, jossa tuntumaa ottavat kaksikon lisäksi aiheeseen henkilökohtaisesti perehtynyt studiovieras ja arvon some-yleisö. Keskustelut, kommentit, kysymykset ja ehdotukset ovat osa rakennetta, jolla Docventuresia viedään eteenpäin ja toivottavasti jatkossa vielä entistä hanakammin.

Aamunavaus kulminoituu illasta Yle 2:lle nähtävään dokumenttiin, jossa ainakin osapäätökseen ovat vaikuttaneet – arvasit oikein – yhteisö. Parin kuukauden takaisen julkistuksen yhteydessä Docventuresia varten pyydettiin yleisöltä vinkkejä hyviin dokumentteihin, ja jo pelkästään ensimmäisen päivän aikana lista kasvoi yli sadalla nimikkeellä. Henkilökohtaisesti olen ollut dokumenttien ystävä jo pitkään, mutta erinomaista nähdä, että laatua arvostetaan myös laajemminkin rakkaan isänmaamme rajojen sisällä. Loistava veto myös pojilta pohjustaa dokkari ja sen teema ennen varsinaista elokuvanäytäntöä. Faktaa ei tähän maailmaan mahdu koskaan liikaa.

Jälkilaskeumaa puhdistetaan vielä kolmen vartin verran dokumentin jälkeen pidetyssä studiokeskustelussa, jossa uuden vieraan kanssa puidaan satoa lävitse ehkä aavistuksen päihtyneessä tilanteessa. Tämä perisuomalainen olotila sallittakoon, sillä avaahan se tunnetusti savolaisen vääräleuan kielen solmut. Tässä vaiheessa kävi viimeistään selväksi, että suomalaiset ovat harhaluuloista poiketen sittenkin aktiivista kansaa – ainakin näppäimistöjensä ääressä – sillä studioon tulvivat viestit, kommentit ja tunteikkaat Facebook-väittelyt liukuivat omallakin ruudulla melkoista tahtia. Tätä aktiivisuutta näkisi mieluusti useamminkin.

Vaan yhtä perisuomalaiseen tapaan kuin aamukasteeseen kastettu kossu, ei kritiikiltäkään voida täysin välttyä. Docventuresin valtion kustantaman osuuden suurin aikasyöppö on Rikun ja Tunnan vetämät keskustelut, joten siihen nähden olisi kiva ollut saada paikoin rönsyilevään trialogiin järjestystä, selkeyttä ja asiassa pysymistä. Niin radio- kuin studiokeskustelun safkapuolen esittely vei kallisarvoista aikaa siltä tärkeimmältä, eli asiakeskustelulta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kulttuurit yhdistävän kulinarismin ylin ystävä, mutta Docventures on väärä paikka sen fiilistelyyn. Tulin kuuntelemaan mietteitä ja kommentteja niin asiantuntijoilta kuin kanssaihmisiltä, ja kaikki herkutteluun kulutettu aika oli tästä pois.

Mistä pääsemme siihen toiseen ongelmakohtaan: studiokeskustelun rytmitykseen. Olen lähes varma, että tässä oli kyseessä alkukankeuksista, live-vedon kokemattomuudesta ja yhteisön suuren aktiivisuuden synnyttämästä yllätyksestä, mitkä korjaantuvat toivottavasti jo ensi viikosta lähtien. Keskustelut olivat suurimman osan ajasta mielenkiintoisia, mutta myös paljon puhuttiin päälle, katkaistiin toisten lauseita, lähdettiin aiheen sivuun ja aiheutettiin yleistä härdelliä yrittämällä tunkea yleisöä mukaan keskusteluun. Jälkimmäistä toivon tosin jatkossa paljon, paljon enemmän, siis yhteisön mukaan ottamista, mutta toivottavasti ne saadaan tulevissa jaksoissa luontevaksi osaksi itse keskustelua yksittäisten heittojen sijaan.

Nyt me, yhteisö, tunnuimme jäävän hieman toissijaiseksi, mutta toisaalta käsiteltävänä ollut aihe, uskonto, on myös hyvin laaja ja vaikeasti hallittavissa oleva, minkä huomasi niin kommenteissa kuin studiokeskusteluissa. Dokumentin jälkeinen keskustelu olisikin toiminut ehkä paremmin, jos siinä olisi pidättäydytty dokkarin esille tuomissa teemoissa ja kysymyksissä, sen sijaan, että rönsyiltiin vähän sinne tänne. Mene ja tiedä, hauskaa se oli myös näinkin.

Ja koska muuan arvostamani puheenviestinnän opettajani sanoi palautteen toimivan parhaiten hampurilaismallia noudattaen, ensin positiivista, sitten kehittävää ja lopuksi vielä positiivista (tosin itse tapaan pitää pihviä burgerin herkullisimpana osana), palaan vielä Docventuresin yhteisöllisyyteen ja aktivismin nerokkuuteen. Sen lisäksi, että Riku ja Tunna yrittivät ja onnistuivat aktivoimaan yleisön mukaan keskusteluun, he hyödynsivät ja ymmärtääkseni tulevat hyödyntämään jatkossakin perin mielenkiintoisia tapoja aktivoidaksemme meitä yhteiskuntamme suhteen.

Uskontoa käsittelevässä avausjaksossa kyse oli liityhetikirkkoon.com-sivusta, joka erään toisen irtisanomista helpottavan verkkosivun käänteisenä veljenä helpottaa eri uskontokuntiin liittymistä. Nerokasta! Siitäkin huolimatta, että nuo reilu 6000 Jehovan todistajaa saavat ovikelloni taas särkymään ”vahingossa”. Kirjoittamishetkellä liittyneitä eri uskontokuntiin on yli 22 000, joista tosin valtaosa on todennäköisesti puhdasta pilaa. Silti, melkoisen paljon enemmän aktiivisuutta kuin sen muuan kristillisdemokraattien puheenjohtajan aiheuttamilla puheilla.

Docventures ei välttämättä osunut napakymppiin ensimmäisellä jaksollansa, mutta se todisti aika perustavanlaatuisesti sen, etteivät katsojat halua tyytyä pelkästään passiiviseen rooliin. Nyky-yhteiskunnassa yksisuuntainen viestintä on auttamattoman vanhentunutta ja Docventures ymmärtää sen, jos ei nyt aivan täysin hallitsekaan sitä. Tässä luotiin kuitenkin se formaatti, jonka pohjalta kannattaa alkaa rakentaa median tulevaisuutta, tai ainakin yhtä sen osa-aluetta. Ja toivon, että niin myös tehdään. Se hyödynsi samalla monipuolisesti useita medioita luodakseen jotain uniikkia, ja hieman ehostamalla, siitäkin saadaan vielä ihmeitä aikaiseksi.

Ja hemmetti, Docventuresin takia avasin ylipäätään ensimmäistä kertaa televisioni lähes viiteen vuoteen – nokkelimmat osannevat laskea, keiden vuoksi vastaanotin aukaistiin viimeksikin. Tosin radion keskusteluohjelmalle en ole tietoisesti taitanut kääntää vielä koskaan, vaan nyt olen. Kiitos siis Docventures, kiitos Riku ja Tunna.