Witness

Neliosainen dokumenttisarja Witness suuntaa linssinsä sota- ja konfliktialueilla viihtyviin kuvajournalisteihin. Michael Mannin tuottama projekti seuraa kolmea sotavalokuvaajaa näiden dokumentoidessa niin huumekauppaa, etnistä sodankäyntiä, korruptiota kuin sodan jälkeistä eloa Meksikossa, Libyassa, Brasiliassa ja Etelä-Sudanissa. Samalla se kurkistaa hieman siihen päänsisäiseen maailmaan, joka ajaa ihmiset riskeeraamaan oman henkensä kuvatakseen tapahtumia eräissä maailman vaarallisimmista kolkista.

Koko kauden mittaisen kronologisen kerronnan sijaan Witness koostuu yksittäisistä jaksoista, joissa käsitellään yksi konfliktialue ja siihen liittyvä teema kerrallaan. Tosin Witness ei varsinaisesti tarkastele käsiteltäviä aiheitaan syvää luotaavasti tapahtumien taustat ja seuraukset tutkien, vaan kuvaa tapahtumia ulkopuolisen tarkkailijan – tässä tapauksessa valokuvaajan – silmistä. Analyyttisempää selontekoa esimerkiksi Brasilian korruptiosta tai Libyan sodanjälkeisestä elosta kaipaavien kannattaa suunnata toisaalle.

Toki jaksot näyttävät siitä huolimatta pienen kuvan tapahtumista dokumentoidessaan asioita niin kuin paikalle saapuneet kuvajournalistit ovat sen kokeneet. Fokus on nimenomaan ihmisläheinen, sillä haastateltavat henkilöt ovat usein tavan kyläläisiä ja asukkaita. Lasten suusta kuullut karmivat tarinat arjesta, jossa paikallinen sotaherra kaappaa nuorukaiset ja pakottaa nämä tappamaan omat vanhempansa, syöpyvät silti paremmin mieleen kuin muutaman sadan merkin yleisluontoinen uutinen aiheesta paikallisessa sanomalehdessä.

Witness on kuitenkin parhaimmillaan silloin, kun se siirtää linssin valokuvaajaan. Omalla tapaa kukin jakso seuraa kyllä tiiviisti toimittajaa työssä ja rakennetta rytmittävät heidän itsensä ottamat valokuvat, mutta pyrkiessään sukeltamaan näiden pään sisälle dokumenttisarja nousee kokonaan toiselle tasolle. Valitettavasti aihetta ei kaiverreta missään vaiheessa kovin syvältä, mutta siitä huolimatta jaksoissa nostetaan ilmaan monia mielenkiintoisia kysymyksiä moraalista, kuvien tarkoituksesta ja niiden vaikutuksesta ihmismieleen.

Dokumentissa nähtävät valokuvaajat puhuvatkin usein kameran linssin tuomasta kilvestä, jolla todellisuudessa näkyviltä raakuuksilta suojaudutaan. Toisin sanoen todellisuudesta tehdään fiktiivinen, jotta sitä pystyttäisiin edes käsittelemään omassa mielessä. Toisaalla mietitään, mihin journalisti loppuu ja mistä ihminen alkaa, kun kuvausreissulla yksi partiossa mukana olleista joutuu ammutuksi; jatkaako kuvaamista vai ryhtyäkö auttamaan henkihieverissä olevaa ihmistä? Omien tunnontuskiensa ja moraaliensa kanssa painiskelevien toimittajien mieltä vaivaavat kysymykset näkyvät heidän kasvoiltaan pelottavan tarkasti.

Samanaikaisesti dokumentti herättää myös katsojan ajattelemaan, sillä pelkän sanomalehdessä näkyvän staattisen kuvan sijaan se esittää koko kuvaan johtaneen tapahtumaketjun. Videokameran taltioidessa kuoleman partaalla makaavaa miestä, jonka ympärillä seisoo kymmeniä ihmisiä ja poliiseja vain tuijottamassa samalla, kun toimittaja napsii omaa mieluista otostaan kyseisestä tilanteesta, ei moraalisilta ajatuksilta oikeasta ja väärästä voi välttyä. Toisaalta ilman valokuvaa tai dokumenttiryhmää koko tapahtumaa ei pystyttäisi kertomaan yhtä vakuuttavasti ulkopuoliselle, mutta riittääkö se siltikään oikeuttamaan toimijoiden passiivisuutta?

Witness on mielenkiintoinen ja paikoin ravisuttava sukellus ihmiskunnan kurjuuksia taltioivien kuvajournalistien niin fyysiseen kuin hengelliseen maailmaan. Yhtäältä se kuvaa myös esittämiensä alueiden konflikteja ja niiden taustalla olevia syitä, joskaan ei ryhdy tarkastelemaan aiheitaan juuri esittelyä tarkemmin.