Taken 2

Taken 2 jatkuu reilu vuosi ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Tyttärensä Kimin (Maggie Grace) kidnappaajien kynsistä pelastanut Bryan Mills (Liam Neeson) viettää edelleen eläkepäiviään CIA-agentuurista suojellen sivubisneksenä valtioiden suurpäämiehiä. Keikkojen lomassa välejä on lämmitelty entiseen vaimoon (Famke Janssen), jonka Mills onnistuu houkuttelemaan tyttärensä kera mukaansa Istanbuliin viettämään hieman yhteistä aikaa. Idyllinen perheloma muuttuu tosin välittömäksi painajaiseksi, kun edellisosassa tapettujen kidnappaajien isät ja veljet tulevat hakemaan kostoa.

Tällä kertaa kipparin paikalla seisoo Olivier Megaton (Transporter 3, Colombiana), jonka toimintaohjaajan ura ei ole kerännyt liioin kiinnostusta genrefanien keskuudessa. Taken 2 ei valitettavasti poikkea kaavasta. Ranskalaisen actionin innokas tukija ja itsekin alan ykkösnimi Luc Besson avittaa toki kanssakansalaistaan tuottajan ja yhdessä Robert Mark Kamenin kanssa käsikirjoituksen voimin, mutta edes heidän läsnäolonsa ei riitä pelastamaan elokuvaa, jonka ei olisi koskaan tarvinnut edetä ideariihtä edemmäksi.

Elokuvan suurin ongelma on käsikirjoituksessa. Eihän ensimmäinen osa tietenkään juonensa vuoksi toiminut, vaan sen voimana oli se jokaisen vanhemman pahin skenaario, jossa oma lapsi joutuu jonkin tuntemattoman uhan kohteeksi. Sen pohjalta syntyvä epätoivo, päättäväisyys ja niistä kumpuava voima tiivistyivät Takenin päähenkilössä ja tämän äärimmäisissä teoissa. Besson ja Kamen pyrkivät jatko-osassa samaan, ja monilta osin touhu onkin pelkkää vanhan toistoa, mutta tällä kertaa pelkän peräänantamattoman isän sijaan pelastusoperaatioon osallistuu myös tämän autokoulua käyvä tytär. Koko lähtökohta murtuu piinallisesta aikaa vastaan taistelusta turhanpäiväiseksi popcorn-viihteeksi.

Posketonta isä-tytär-asetelmaa ei paranna Megatonin kyky pilata toimintakohtaukset editointihuoneessa. Tunnelman tempoa mukaillen leikkaus muuttuu sitä hektisemmäksi, mitä kiihkeämmäksi meno kohtauksissa yltyy. Seuraamisen kannalta kohtauksista ei saa selvää, sillä kuvasarjat vilisevät ruudulla nopeammin kuin silmä ennättää reagoida. Esteettisesti eheän koreografian sijaan toiminnan rytmiä tahdittaa Nathaniel Méchalynin sävellykset, jotka nousevat vähän liiankin suureen osaan.

Taken 2 on puhdas ja tarpeeton rutiinituote, jonka tekijätiimi yrittää parhaansa mukaan kokata keskiarvoisista aineksista kasaan. Elokuva opettaa sentään katsojilleen moraalia sen verran, että myös toimintaelokuvien kasvottomilla pahiksilla on näitä suremaan jääviä isiä ja veljiä – jotka toimivat puolestaan loistavana teuraana jatko-osissa.