Riemuloma Rivieralla

Jacques Tatin kuuluisa Mr. Hulot -hahmo nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran vuonna 1953 ilmestyneessä elokuvassa Riemuloma Rivieralla, jossa ranskalaishumoristin luoma hyväntahtoinen mutta auttamattoman tohelo herrasmies saapuu tuiki normaaleissa lomanviettoaikeissa idylliseen rantakylään. Rauhaisa elo osoittautuu tosin mahdottomaksi niin tapaturma-alttiille Mr. Hulotille kuin alueella viihtyville muille turisteille, mutta ainakin reissusta kehkeytyy kaikille tasapuolisen ikimuistoinen kokemus.

Yhdessä Henri Marquetin kanssa käsikirjoitettu Riemuloma Rivieralla luottaa ohjaajalle tyypilliseen tapaan sanattomaan komiikkaan ja fyysiseen huumoriin. Lystikkään kirjeenkantajan tapaan Tati kuvaa koko turistikylän tapahtumia päähenkilön kautta ja tämän toilailujen vaikutuksia muihin kanssaeläjiin. Tosin Mr. Hulot ei ole Françoisin tapaan narutettava pässi, vaan ihan omatoiminen kömpelö, jonka kommervenkit onnistuvat valvottamaan majatalon asukkaita yö toisensa perään – kaiken muun ohella. Kevyt kerronnallinen lanka luodaan myös päähenkilön ja majatalon vastapäätä asuvan tytön (Nathalie Pascaud) välille, mutta miehen katastrofialttius on lähes aina romanssin tiellä.

Yhtenäisen juonen sijaan elokuva maalaakin laajemman kuvan lomareissaajien päivien kulusta, johon Mr. Hulot omalla tahollaan usein jollain tapaa vaikuttaa. Osaltaan näiden hahmojen kautta on jo havaittavissa Tatin myöhempien vaiheiden lisääntynyttä yhteiskuntakriittisyyttä. Perheensä kanssa lomaileva isä viettää enemmän aikaa työasioiden parissa puhelimessa kuin vaimonsa ja lastensa kanssa, kun taas poliittisesti innostunut nuorukainen sulkee ympäriltänsä kaiken muun paitsi aatteen.

Kuvan ja yksinkertaisten tehosteiden voimaan luottava kerronta ei kuitenkaan saavuta vastaavaa tiivistettyä kokonaisuutta kuin Tatin esikoisteoksessa. Höppänä Mr. Hulot on hahmona mainio ja rakastettava, mutta hänen kommelluksensa lomamatkalla jäävät usein nauruista vajaiksi. Kerronta nojaa myös vähän liiaksi alueen muihin asukkaisiin, joiden elossa harvemmin tapahtuu mitään jännittävää muutoin kuin päähenkilön osalta.

Tati hyödyntää myös elokuvassa kovin kitsaasti komediallisia lahjojaan miimikkona ja tyytyy ennemmin reagoimaan tapahtumiin kuin olemaan konkreettisesti niissä läsnä. Muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuun ottamatta Riemuloma Rivierasta puuttuvatkin sellaiset fyysisen komiikan herkkupalat, joita ohjaaja viljeli vielä tiuhaan esikoisteoksessaan. Huumori on lähinnä läsnä hyväntuulisessa tunnelmassa ja yleisessä fiiliksessä, mutta siitä uupuu kokonaan syvällisempi ote.

Riemuloma Rivieralla jatkaa ohjaajalle ominaisen fyysisen komiikan parissa ja esittelee maailmankuulun Mr. Hulot -hahmon, jonka debyytti ei tosin vielä esikoisteoksessaan saavuta aivan luojansa täydellistä potentiaalia.